LVI-suunnittelun maailma Ruotsissa

Hei,

olen Ksenia Ruuska, vuonna 2008 EVTEK-Ammattikorkeakoulusta ja vuonna 2015 Kymenlaakson Ammattikorkeakoulusta (KYAMK)  ylemmäksi insinööriksi valmistunut LVI-insinööri. Tällä hetkellä työskentelen projekti-insinöörinä Ramboll Oy:lla.

Lähdin viime vuonna (2015) Tukholmaan töihin. Haave Tukholmaan lähdöstä oli sitä ennen itänyt jo vuoden verran, mutta palaset loksahtelivat paikalleen vasta vuonna 2015. Aiemmin toteutettuna muutos olisi esim. asettanut hieman haasteita opiskeluuni KYAMK:issa.  Opintoni sain kuitenkin viimeisteltyä Tukholmasta käsin.

Ennen lähtöä
Ennen Tukholmaan lähtöä työskentelin Sweco Talotekniikka Oy:n palveluksessa projektipäällikkönä ja ajatus hakeutumisesta Swecolle Tukholmaan tuntui hyvin luonnolliselta. Otin yhteyttä tulevaan esimieheeni ja kerroin hänelle aikeistani muuttaa Tukholmaan. Ehdotin hänelle tapaamista tutustuaksemme hieman paremmin toisiimme ja jotta näkisin minkälaiselta työelämä ja mahdolliset uudet työkaverit vaikuttaisivat. Tuleva esimieheni otti haasteen vastaan, sovimme tapaamisen ja saavuin paikalle. Tapaaminen sujui hienosti keskustelun merkeissä ruotsiksi ja englanniksi. Mitä ilmeisimmin juttutuokiomme koettiin oikein antoisaksi, sillä sain työtarjouksen heti keskustelun päätteeksi. Kiitin kohteliaasti ja ilmoitin ”miettiväni” asiaa käytännön järjestelyjen kannalta ja ottavani häneen yhteyttä myöhemmin. Ilmoittaessani lopulta ottavani paikan ilomielillä vastaan, toivotettiin minut tervetulleeksi töihin vaikka siltä istumalta.


Ruotsissa
Lähdin Ruotsiin jo ennen pestini alkua kielikursseille. Ruotsin kielen opiskelusta oli valitettavasti jo sen verran aikaa, että katsoin parhaakseni osallistua muutamalle intensiivikurssille helpottaakseni työtehtäviin integroitumista. Mielestäni valinta oli oikein hyvä, sillä valitettavasti pakollisella kouluruotsilla ei kovin pitkälle pötkitä. Varsinkin kun siitä opiskelusta oli kulunut aikaa jo lähes kymmenen vuotta.

Aloittaessani työt Swecolla, kävin jo edellisellä viikolla tutustumassa uuteen työpaikkaan, työkavereihin ja tuleviin työtehtäviini. Vastaanotto oli erittäin lämmin ja tuntui, että uudet työkaverini olivat hyvinkin iloisia vahvistuksesta tiimiin.


Työtehtävät ja mitä niihin liittyi
Työskentelin koko pienen visiittini ajan Nackan sairaalan peruskorjauksen ja modernistamisen putkistosuunnittelijana. Kohteeseen uusittiin talotekniikka täysin ja tiloja myös muokattiin vanhasta tämän päivän tekniikkaa vastaamaan. Työskentely tällaisen projektin parissa oli haastavaa ja mielenkiintoista. Omaa työskentelyä helpotti erittäin paljon se, että suunnittelu toteutettiin MagiCAD:iä käyttäen, LVI-tekniset määräykset ja tavat toteuttaa ovat lähestulkoon samanlaiset kuin Suomessa sekä oma työkokemus. Teknisenä kielenä ruotsi ei kuitenkaan ole sieltä helpoimmasta päästä, mutta itse työntekoa se ei niinkään haitannut ja kaikki työtehtävät sujuivat ongelmitta ruotsinkin kielellä. Olin itse ilmoittanutkin heti työsuhteen alussa, että tulen käyttämään vain ja ainoastaan ruotsia työpaikalla. Sain siis kielikylpyä sain päivittäin.


Ilmapiiri
Ruotsissa työpaikkaa ei nähdä vain paikkana, missä tehdään vain ja ainoastaan työtä. Työpaikkahan on se paikka, missä ihmiset viettävät erittäin suuren osan valveillaolo ajastaan. Siksi siellä olisi hyvä viihtyä. Omassa kerroksessamme huokui oikein mukava, iloinen ja positiivinen ilmapiiri. Työkaverit olivat todella mukavia ja ottivat minut osaksi työyhteisöä heti alusta lähtien.


Tavat
Ruotsalaisilla on hieman erilainen käsitys työskentelystä kuin suomalaisilla. Ruotsalaiset haluavat, että työpaikka on kuin toinen koti, jonne on mukava tulla joka aamu ja jossa on mukava työskennellä sekä viettää aikaa. Ehkä näkyvimmät erot työpaikoissani Suomessa ja Tukholmassa työskentelyni välillä olivat joka maanantai pidettävä aamiaispalaveri.  Tässä palaverissa käytiin läpi annetut tarjoukset, saadut projektit ja kaikki muut mahdolliset asiat. Tarjolla oli myös aamiaista. Kertaakaan en kuullut yhdenkään työkaverin tai esimieheni valittavan palavereista, että ne veisivät aikaa muulta työnteolta taikka niiden olevan hankalaan ajankohtaan. Palaverit tosin tuntuvat olevan ruotsalaisten juttu, tai näin kuulin muilta. Niitä kuulemma pidetään koko ajan ja jatkuvasti. Turhaankin. Itse en kokenut, että projektiin liittyviä palavereja olisi ollut jatkuvasti riesaksi asti. Sen kuitenkin huomasin, että kun itse oletin palavereissa keskustellut asiat tulleen päätetyksi siinä kyseisessä palaverissa, niin ilmenikin myöhemmin, että samaisista asioista pitäisi vielä erikseen keskustella ja sopia voidaanko näin toimia. Oletin, että palaverissa keskustelun/päätöksen riittäneen J

Kahvitauot ovat ruotsalaisille elinehto. Kahvitauot eivät ole vain 15 minuuttia kahvin ryystämistä vaan kahvitauko (tai ”fika” , kuten sitä Ruotsissa kutsutaan) on kansallinen konsepti, joka pätee niin työpaikalla, ystävien kesken kuin treffienkin suhteen (tämä kannattaa googlata ja tutustua ruotsalaiseen deittailukulttuuriin :D). Kahvitauot ovat kahdesti päivässä, kuten meilläkin Suomessa. Ne yleensä venyvät hieman pidemmiksi kuin vartin mittaisiksi. Perjantaisin työpaikallamme (ja varmasti kaikille muillakin) oli ”fredags fika” (perjantain kahvihetki). Se oli suuri tapahtuma, jonne kokoontui yrityksemme koko henkilöstö kahdesta kerroksesta. Kahvihetken kunniaksi oli työnantajamme järjestänyt jos jonkin moista tarjottavaa: pullaa, kakkua, jäätelöä, karkkia ja muuta herkkua. Yleensä perjantain kahvihetkeen oli ajoitettu myös tärkeitä ilmoituksia, uusien työntekijöiden esittelyä sekä työnantajan puolelta tapahtuvista muutoksista tiedottamista. Mielestäni ”fredags fika” oli oikein mukava hetki virittäytyä viikonlopun tunnelmaan hyvässä hengessä yhdessä työkavereiden kanssa.

Jokaiselle viikolle oli lounasaikaan sovittu ”tekniikkalounas”  sisältäen tietoiskun jonkun laitevalmistajan, omien työtekijöidemme taikka paikallisen määräyksistä vastaavan tahon kanssa. Ruotsissa lounastunti on kirjaimellisesti tunti ja tarjoamalla osallistujille ilmaisen lounaan on tunnin mittainen huomio taattu. Omasta mielestäni tämä oli oikein asiallinen tapa tiedottaa suunnittelijoita ajankohtaisista asioista. Yleensä kaikki kynnelle kykenevät olivat paikalla nauttimassa lounaasta ja oman ammattitaitonsa päivittämisestä.  


Johtaminen
Oma esimieheni oli mielestäni oivallinen esimerkki hyvästä johtamisesta tai ainakin sellaisesta, minkä itse koen hyvänä johtamisena. Sain sopivasti esimakua ruotsalaisesta johtamisesta tehdessäni töitäni esimieheni läheisyydessä. Alussa tieto työpisteestä esimiehen vieressä vaikutti hieman epäilyttävältä. Epäluulot kuitenkin haihtuivat hetkessä, sillä hän osoittautui oikein hyväksi tyypiksi ja oivalliseksi esimieheksi. Hänen roolina tuntui olevan varmistaa alaisilleen, tai medarbetare kuten ruotsissa kutsutaan alaisia ja työntekijöitä, mahdollisimman hyvät puitteet tehdä työnsä. Omasta mielestäni kaikki töihin liittyvä sujui oikein hyvin ja moitteettoman sulavasti.

Itselläni työnteko sujui todella mutkattomasti: deadlinet eivät olleet sellaisia hetkiä, joihin painettiin töitä niska limassa yötä päivää kaksi viikkoa ennen niiden umpeutumista ja työnteosta sai kiitosta useasti. Itselleni positiivisen palautteen antaminen olikin jotain hyvin ennen kuulumatonta. En muista montaakaan kertaa Suomessa saaneeni omasta työnteostani kiitosta. Ehkäpä ruotsalaisilla on hieman erilainen lähestymistapa palautteen antamiseen: positiivista palautetta ei kainostella antaa, kun taas Suomessa saa olla tyytyväinen, jos ei kukaan ota yhteyttä taikka avaa suutaan.


Yhteenveto
Kaiken kaikkiaan työskentely Ruotsissa oli hyvin opettavainen ja käymisen arvoinen kokemus. Oli mahtavaa ja hienoa päästä näkemään sekä kokemaan, kuinka töitä voidaan tehdä yhtä hyvällä menestyksellä kuin Suomessa, mutta hieman toisella tavalla.

Ruotsi on maailman vähiten sukupuolijakautunut yhteiskunta. Valitettavasti LVI-suunnitteluosastolla työntekijöiden sukupuolijakauma ei mennyt aivan 50%-50% vaan omassa ryhmässäni oli minun lisäksi yksi naishenkilö. Muuten työpaikalla eroja työntekijöiden sukupuolen perusteella ei ollut havaittavissa vaan itse koin, että jokainen työntekijä oli enemmänkin yksilö kuin nainen tai mies. Itseäni pisti enemmän silmään työntekijöiden monimuotoisuus kotimaan perusteella. Luulen että vähintäänkin kolmasosa työntekijöistä oli taustaltaan ei-ruotsalainen.

Ksenia_Ruuska_huivilla.jpg
Nakymä_Tukholmasta.jpg
Taloyhtiön_rapukestit.jpg
Nobel_museo_Tukholma.jpg